Kotona taas... Pahin menemistarve alkaa taittua. Tuntuu, että reissaamisestakin tarvii välillä taukoa, kuten kotonaolosta.

Eilisyön väsynyttä tilitystä lukiessa huomasin alapään paineen vaikuttaneen järjenjuoksuun siinä määrin, että en ole kiroilun määrästä järin ylpeä - pahoittelut siitä, jatkossa paremmin...

En kiroile kotona juuri ikinä. Kiroilu on mielestäni junttia, ja etenkin lasten suusta tulleena se on karseaa kuunneltavaa. Siksi pidän huolen, etten tässä asiassa anna huonoa esimerkkiä. Kyllähän tenavat kiroilun oppii koulussakin, joten sitä minun ei tarvitse itse opettaakaan.

Kiroilun varominen jäi tavaksi, kun aikoinaan löin lapsen läsnäollessa vasaralla peukaloon ja kirosanathan siinä lensi. Seuraavan kerran rautakaupassa juuri puhumaan oppinut lapseni totesi isoon ääneen vasaran nähdessään, että PERKELEEN PERKELE! Hävetti ja lujaa, vaikka samalla vähän naurattikin. Kaikkea sitä.

Viime yön blogista voitte päätellä, etten ole mikään yhteiskunnantukipilari tai kukkahattusetä, silti teinien kiroilua ostareilla ja muualla on vaivaannuttavaa seurattavaa. Eikö olekin karsean kuuloista, kun teinien joka kolmas sana on v+++u? Kuulisivatpa itsensä. En ihan muista teini-iän keskusteluja, mutta en välttämättä itsekkään ollut siinä iässä sen valaistuneempi tässä asiassa. Jälkiviisaan on helppo sanoa...

Joskus uimarannalla pienen tenavan kanssa uidessa juuri tälläinen kiroileva teinilauma mesosi minkä kerkesi. Minua alkoi häiritsemään käytös siinä määrin, että pyysin teinejä olemaan kiroilematta lapsen vuoksi. Teinit kuulivat pyyntöni ja pienen harjoittelun jälkeen v+++t puoliintuivat ja tovin päästä se jäi! Olin asiasta todella otettu. Hyvä Puolangan fiksut teinit!

Kirosanoja käytetään ihan turhaan puheessa ja kirjoituksissa vahvistussanoina; jos ei viestiä saa perille ilman kiroilua, niin ehkä kannattaisi miettiä tarviiko asiaa edes kertoa - tämä koskee toki myös minua. Pidän enemmän puheesta ja kirjoituksista, jota ei tuoteta vaan ajan kuluksi ja huomioiduksi tullakseen, vaan että sillä on jokin syvällisempi merkitys ja se esitetään edes kohtuu asiallisesti. Huumorilla höystetyt läpät, joita itsekin viljelen, voivat toki olla hieman groteskimpia, mutta ei överisti. 

Kun ottaa päähän, tekee mieli kiroilla. Muutama rauhallinen syvään tehty hengitys rauhoittaa ja kiroilemisen tarve helposti unohtuu. Olkoon tämä muistutus myös bloggari Janukselle itselleen. Kiroilu on aivan turhaa, sekä ruma ja huono tapa.