Päivä alkoi nautinnollisesti hotelliaamiaisella ja aamu-uinnilla pienimmän pojan kanssa, jonka onnellisuus oli käsin kosketeltava. Ametistiluolan poreissa rentoutui itsekin viimeisen päälle. Ehkä taru ametistien onnellisuutta antavasta voimasta pitää paikkaansa. Asiathan on niin, kuten uskoo niiden olevan.
Uskoin asioiden olevan hyvin siihen asti kun puhelin soi ja luurin toisessa päässä huuteli poliisi. Jumalauta, mitä mää nyt oon tehny?! - oli ensireaktio, kuten aina virkavallan soitellessa tai muuten lähestyessä. Tällä kertaa ei ollut onneksi vika minussa ja hyvä päivä sai jatkoa. Btw poliisilukijat!, ametistiluolan poreilla tarkoitin porealtaan poreita...
Poliisiasioita miettiessä aloin mielessäni tuulettaa, koska viimeisen vuoden aikana en ole saanut yhtään ylinopeus- tai muutakaan sakkoa!!! Minulle on harvinaista päästä kotikaupunkia kauemmas ilman ikäviä kirjeitä. Nyt on hyvä putki päällä, kun puhelinsoittokin johtui muiden törttöilyistä. Minusta on tullut lainkuuliainen? No paskanmarjat, tuurilla ne lehmätkin lentää.
Vaikka aina on jossain joku jolla menee huonommin, ei peltipoliisin välähtäessä kenelläkään mene huonommin kuin ylinopeuskuvan urpolla. Kuin se voikin ärsyttää, kun huolimattomuudesta sakotetaan. Ymmärrän hyvin pientä oravaa sillä hetkellä. Poliisia en kuitenkaan ymmärrä: miksi ei se tajua ettei kukaan aja ylikalliiseen valokuvaukseen tahallaan? Se ylinopeus on aina, joka kerta, vahinko. Eikö ole loogista, että vahingosta (vahinkolaukaus) aiheutuu vahinkoja? Tämän pitäis olla tuomiota alentava seikka. Koska vahinko ei tod. ole tahallista, ei siitä nyt niin hulluna pitäisi sakottamalla rankaista. Aina pitäisi skarpata niin pirusti, että minustakin tulisi särmä lain noudattaja. En ymmärrä miten ihmiset jaksavat tsempata koko elämän ilman että poliisi ei ole tietoinen subjektista muutoin kuin passinhakureissulla.
Ametistikaivokselle lähtiessä tenavat olivat niin tohkeissaan menossa, etten ehtinyt ollenkaan tarkistaa kaivoksen hintoja tai muutakaan paikkaan liittyvää. Muistelin edelliseltä käynniltä viidentoistavuoden takaa, että sole mikhään mithenkään. No sinne parkkipaikalle parin pienen ja kahden ison lapsen kanssa saavuttua, ilmeni että parkkipaikalta matkaa on Ametistikaivokseen 2,5 km, eli aika pitkästi tällä porukalla. Vanhin lapsi jäi suosiolla pois ja loput lähtivät vaivalloisesti jalokivien kiilto silmissä matkaan, joka ei loppunut ikinä, varsinkaan paluumatkalla. Oli mielenkiintoista vuoroin kantaa kahta pienintä reppuselässä koko matkan edestakaisin trion valitusvirsiä kuunnellen. Ihanaa oli myös perillä todeta Ametistikaivoksen hintojen olevan tähtitieteelliset.
"Lapin jalokivet" eivät olleet köyhtymisen arvoisia minulle, joten jäin uhriutuneena pikkuprinsessan kanssa kahvilaan odottamaan kahden pojan painellessa kaivokselle. Otin riskin, mutta luotin, että pojat kykenevät itsenäiseen kävelyyn, kuuntelemiseen ja kiven hakkaamiseen, ilman, että olen vieressä. Lapsityövoimallahan niitä jalokiviä Afrikassakin kaivetaan! Suomikaivoskapitalismi tulee nyt perässä!
Kapitalismin hypetys loppui melko pian prinsessan kahden ja puolen euron pillimehun ja ylihintaisen pringlesispurkin maksettuani. Aloin äkkiä toivoa, että pojat löytäisivät tarpeeksi kultaa, että voisin ostaa koko paikan ja pudottaa kaikkia hintoja puolella. Miten bisnes sitten kannattaisi? No kapitalistit saisivat maksaa pillimehusta 17€. Täähän on iisiä! Miksi en alkanut yrittäjäksi?
En siis halunnut maksaa kuuttakymmentä euroa (4 henkilöä) kiven hakkaamisesta ja tutuista tarinoista, vaikka geologia on siistiä; jääkausien muovaama aikamatka Maapallon alkuaikoihin on kiehtova trippi ilmanmuuta. Muistan edellisen ametistikaivosreissun sinkkumiehenä olleen todellakin mystinen ja muutenkin loistoreissu. Nyt aidan takaa etänä ametistien kanssa mielessä puuhaillessa päätä alkoi kivistää. Rokote ilmeisesti vieläkin tekee kipeäksi? Onneksi ilma edes oli niin kuin jonkun morsian: ei ihan täydellinen, mutta ei ihan perseestäkään. En tiedä kenestä puhun, mutta lienee sellainenkin morsian olemassa? Tasapuolisuuden nimissä sanottakoon, että ehkä joku mieskin on ei ihan perseestä.
Viriilillä äijällä kahden yön oleminen ilman K 18 -juttuja on kova pala. Ametistikaivokselta lähtiessä alkoi tulla vaimoa ikävä ja kova kiire kotiin. Rakasteluasiat eivät tahtoneet lähteä mielestä millään kotia kohti ajellessa, kehitin jopa ideaa karavaanarin taskuvaimosta. Ostaisikohan kukaan? Tämä idea ei ehkä tuotantoon mene, joten jatkoin pähkäilyä: miten sänkypaini onnistuu, kun kotona ollaan niin myöhään? Vaimollakin töihin meno aamulla aikaisin. Jos vaivihkaa ähkin, vaikka eukko nukkuu? Yritän olla herättämättä? Onko tiedottoman/nukkuvan vaimon parittelu raiskaus? Perkele kun menee hankalaksi tämäkin. Ja taaaas touhuni liippaa poliisiasioita! Taas kysyn miten ihminen voi elää ilman poliisin kaikkialle mulkoilevaa silmän kohtaamista? Olisimpa kolmen toiveen kaikkivoipa! Jos olisin, niin antaisin poliiseille niin pirusti sakkoja, että oppisivat nekin olemaan. Toinen toive olisi etten saisi enää koskaan ylinopeussakkoja ja kolmas toive olisi tyhjät pussit.
Kommentit