Tunteiden myrskyjen aiheuttama tuska haihtuu merenrannan kauneuteen. Raukea huokaus, hengitän syvään näystä onnellisena ja elämä saa uusia ulottuvuuksia. Tässä ei tarvitse enää mitään.

Meren peili on mystisen rauhoittava. Sydän saa onnekseen levätä. Kauaa se ei olisi enää jaksanutkaan.

En voi olla kuin kiitollinen tästä hetkestä, irti en tahtoisi ajasta päästää. Elämä on kuitenkin luopumista, mikään ei ole pysyvää, onneksi ei tuskakaan, vaikka aika sen kanssa kulki niin paljon hitaammin kuin nyt.

Shhhhh!