Viikko koulun alkamisesta kulunut. Myös mies on kulunut ensimmäisen maailman ongelmien parissa. Ei ole ollut aikaa ajatella läppärin kanssa. Suurperheen päivät kuluu hitaasti ja hankalasti, mutta vuodet vierii sairaan nopeasti.

Ehkä kaikenlainen asioiden hoito ja juokseminen joka paikkaan teki kipeäksi. Nyt pitää levätä, vaikka aikaa ei olisi. Jaloilleen päästyäni tehtäviä on kaksinkerroin. Miten näistä säätämisistä pääsee? Eläkkeelläkö?

Onko kuitenkin niin, että kunnianhimo ajaa ihmisen tekemään aina liiallisesti myös niitä asioita, joita ei halua? Mitä oikeastaan tapahtuisi, jos en menisi aina sinne minne odotetaan? Mitä tapahtuisi, jos vain olisin olematta? Elämä ehkä jatkuisi kaikilla ja jotenkin asiat rullaisivat kyllä, ainakin lopulta. Vanhan ystävän katoaminen sai näihin ajatuksiin, ja ehkä sekin saattoi olla syy siihen etten enää sängystä aamulla ylös tahtonut päästä. Kurkku on kuin raastinrauta ja voimat kadoksissa. Ja kyllä, kävin siellä pirun testeissä - taas.

Soisin sinun löytyvän, mutta ymmärrän, jos halusit vain irtioton yhteiskunnasta, jossa lähes jokainen voi jollain tavoin huonosti. Jos olisit joku toinen olisin enemmän huolissaan. Sinulla on rohkeutta, eikä sinua mikään velvoita. Toivottavasti olet edelleen olemassa. Ehkä lähdit vain, koska siltä tuntui, ja koska siihen pystyt. Siltä tuntuu minustakin aika usein, tekisi mieli vaan mennä. Minun poissaoloni tosiamaailmassa kuitenkin edes päiväksi olisi liikaa perheelle, joten juostaan nyt ja levätään joskus isommin. Ihan varmasti minäkin vielä joskus heitän luurin jokeen ja ostan lipun kauas pois. Lähetän kortin, jos siltä tuntuu. Rakastan ihmisiä, mutta oravanpyörässä oksettaa. Säälittää kaikki tähän aikaan syntyvät ja tässä elävät.

On hyvä ymmärtää, että kunnianhimo, se juokseminen ja itsensä pakottaminen, on pitkälti huomion hakua. Yksin autiolla saarella ollessani, en varmasti tekisi kuin sen mikä on välttämätöntä ja kaiken muun jättäisin.Tekisin mitä huvittaa, enkä huolehtisi aina jostakin tulevasta. Vähän kuin meidän oltaisi siihen huolehtimiseen ohjelmoitu. Surkea rakkine on kone, joka tekee niin paljon kaikkea mitä ei halua tai jotain millä ei lopulta ole mitään merkitystä. Velvollisuudet on velvollisuuksia, mutta niin paljon voisi karsia pois. 

YOLO, mietti varmasti ystävä lähtiessään teille tietämättömille. Mitä kaikkea olisikaan mahdollista saada aikaan onnensa eteen, jos mantra olisi tämä, eikä mikään "menestymiseen" puskeva aivopesuohjelma.

Soittaisitko kuitenkin?